1)On piilossa viidakon,
suojassa temppelin raunion
valtakunta viimeinen
silmälasikäärmeiden.
Vain viidakko tuntee sen.
Niin piilossa viidakon,
marmoripaasilla raunion,
alkaa tanssi hiljainen
silmälasikäärmeiden.
Vain viidakko kuulee sen.
Illan tullen tanssimaan
kobrat saapuu piilostaan,
raunioilla kimaltelee kuu.
Kobra vanhin, valkoinen,
nousee pystyyn huojuen,
viidakosta soitto kantautuu.

2)Kun kruununsa kultaisen,
kobrista vanhin, jo valkoinen,
kuuta kohti kohottaa,
loisteen uuden paadet saa.
On aika nyt tullut sen.
Vartijana aarteiden
kobra vanha, valkoinen,
nähnyt on myös loiston palatsin.
Mutta voimat viidakon
voittaneet jo kiven on,
murenee jo pinta marmorin.
On kobrien kuninkaan
aika nyt luopua kruunustaan.
Kobra vanha, valkoinen,
tanssii kauas kadoten.
Nyt viidakko peittää sen.